Niin se loma vaan loppuu. Huomenna odottaa toimisto, palaverit, vastuut, tavoitteet, aikataulut ja muu arjen ihanuus. Kyllä siihen taas sopeutuu, mutta nämä siirtymävaiheet ovat aina pahimpia. Eritysesti tietenkin lomalta töihin palattaessa. Itsellä työ ja vapaa-aika ovat niin eri maailmoja, että muutos on aina todella iso. Viime vuosina olen kyllä huomannut vaikeuden vaihtaa myös töistä lomamoodiin. Lomasta voi tulla helposti suorittamista kun on "pakko" yrittää päästä lomatunnelmaan. Tämä loma oli kyllä ihan mainio. Suurin tekijä oli varmasti se, että ei oikeasti ollut mitään suunnitelmia. Lisäksi säät suosivat ja lumi ja pakkanen hellivät sielua.
Viimeiset päivät on menneet rinteessä. Kokonniemessä on nyt kaikki rinteet auki ja streetti alkaa muotoutua. Jotenkin ei vaan ole mitään hinkua hyppimään ja toisaalta hyvistä tellukäännöksistä saa kauheat kicksit. Vanhenemisen merkkejäkö? Sen näkee kun talvi etenee. Mitään paineita en aio hommasta tänätalvena ottaa. Fiilispohjalta.
Rinteestä tulon jälkeen Taina ja pojat lähtivät naapurin tyttöjen kanssa leffaan ja itse suoritin miehisen loppiaisriitin ja nakkasin joulukuusen pihalle. Pellikiläinen saaristolaiskuusi oli pitänyt pintansa hyvin ja neulasia lähti yllättävän vähän. Varmaan niitä silti löytyy klassisesti lattianraoista vielä juhannuksenakin. Imuroinnin päälle kävin luolalla vääntämässä dry-tool -treenin. Koitin vähän boulderointiakin, mutta sormista huomaa että crimppaaminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle ja roikkuminen on tapahtunut lähinnä hakun kahvoista. No kauden mukaan. Keväällä voi sitten alkaa herkistellä kun kalliokausi orastaa. Suunnittelin samalla vähän lisää kattoreittejä hakkutoimintaan.
Pitää alkaa laittamaan poikia yöpuulle, että jaksavat herätä aamulla kouluun ja päiväkotiin. Sen jälkeen voisi vielä paeta huomista vaikka voitelemalla sukset ja tekemällä muutaman otteen luolalle kellarissa olevista kakkosnelosenpätkistä. Tai sitten voisi vaan lukea ja juoda Tainan kanssa viiniä takkatulen ääressä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti