Alavirettä

Todella hieno talvi ollut tähän asti. Pidän kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se jatkuisi. Tänään oli aamulla rapeat -18c. Ei ollut kiire pujottelemaan. Sai rauhassa paistella munakokkelia, nakkeja ja kroisantteja. Lauantaiaamun ylellisyyttä. Tuntui erityisen hyvältä kun viime viikonloppu meni Abu Dhabissa työmatkalla. Koko tämä viikko on ollut reissun takia ihan outo. Väsyttää, päätä ja kroppaa särkee ja tuntuu ettei ole ollut vapaata iäisyyksiin. Heti kun normaali työ/vapaa -rutiini särkyy niin elämä menee sekaisin. Tänään on ollut kuitenkin tosi kiva lauantai. Oltiin koko perhe rinteessä. Taina ja Julius pulkalla ja minä Joonatanin kanssa suksilla. Oli hyviä tellukäännöksiä. Eilen oli hyviä alppikäännöksiä. Kicksien saaminen pelkistä käännöksistä on kyllä selkeä vanhenemisen merkki...

Kiipeily on ollut jotenkin kaksijakoista viime viikkoina. Sen mitä on ehtinyt hakuissa roikkua niin se on kulkenut ihan mukavasti. Toisaalta ne pari kertaa jotka olen yrittänyt boulderoida tai käydä tapanilassa on olleet tosi tukkoisia. Ei todellakaan ole kulkenut. Toisaalta ei ole ollut kauheaa intoakaan sisäkiipeilyyn. Nyt on selkeästi henkisesti vaikea vaihe käynnissä treenaamisen suhteen. Tuntuu ettei kehity ja muut vaan kehittyy ympärillä. Kiipeily on siitä aika raaka laji että oman kulloisenkin tason näkee niin selvästi. Sekä suhteessa omaan aikaisempaan tasoon että muihin. Pitäisi pystyä vaan katsomaan omaa kehitystä ja hyväksyä kuntotason vaihtelut, mutta kilpaluhenkisenä se on aika vaikeaa. Varsinkin jos itsellä on alavirettä ja joku toinen on elämänsä kunnossa. Tasan ei käy myöskään lahjakkuus. Jotenkin hämmentävää miten jotkut (onneksi aika harvat vaikka meidän luolalle niitä on osunut kaksi...) voivat vuoden kiipeämisen jälkeen kiivetä seiskan boulderia. Voin sanoa treenanneeni kesällä ja syksyllä aika hyvin ja nousin ehkä kalliogreideissä 6a:sta 6c:hen. Seiskassa tuntuu kuitenkin olevan seinä vastassa. Olen tehnyt ehkä yksittäisiä seiskan muuveja mutta yhtään seiskan reittiä ei ole vielä mennyt. Lähimpänä oli Jaanankallion Muuvijumppa joka kyllä sopi meikäläiselle paitsi viimeisen liikkeen polvilukon osalta. Ovathan boulderi ja kallio tai jää on vähän eri asioita, mutta yhtä kaikki, nämä kaksi lahjakkuutta kiipeävät luolalla vuoden harrastamisen jälkeen reittejä joita minä en. Ja hajottaahan se. 

Hakkuilu on kyllä vetänyt selän ja käsien isot lihakset (siis ns. isot, ei isoja ehkä mulla...) todella tukkoon. Hieronta parin viikon välein ei oikein riitä. Pitäisi venytellä, mutta jotenkin se aina jää. Nytkin on vasen hauis taas niin jumissa, että kyynärpään sisätaipeen jänteitä juilii... Ensi viikonloppuna olisi Porvoossa joogakurssi jonne ajattelin mennä. Olen miettinyt joogan kokeilemista ainakin kymmenen vuotta. Ehkä nyt vihdoin olisi aika oikeasti kokeilla.

Aamusta lähdetään salakalliolle. Valtteri todennäköisesti liidaa projektin pois omalta osaltaan. Mulla ei ole nyt kyllä paukkuja siihen. Olen lammas.

Lisää myöhemmin.

Välinehysteriasta

Tänä talvena on tullut harrastettua kiitettävän paljon. Rinteessä olen ollut jo parikymmentä kertaa ja jääkiipeilemässä 12. Ei paha kuin muistaa, että samana päivänä ei ehdi tehdä molempia. On ollut aika tervettä huomata miten ainakin omalla kohdalla tekemisen määrä korreloi aikalailla suoraan negatiivisesti varustehaikailun ja -spekuloinnin määrän kanssa. Enemmän harrastamista, vähemmän tarvetta hankkia uusia tavaroita tai turhaan spekuloida niistä. Ei kauhean intuitiivista sinänsä. Varmasti osansa tähän on tuonut talouden taantuma, joka luonnollisesti vaikuttaa mentaalisella ja myös konkreettisella arkipäivän tasolla kaikkeen kuluttamiseen. Maslowin tarvehierarkian mukaisesti. Silti väitän että isoin tekijä itsellä vähentyneisiin välinetarpeisiin, on ollut ulos lähteminen ja oikea harrastaminen. 

Ajatellaanpa yksinkertaisuuden vuoksi, että harrastaminen jakaantuu sekä todelliseen tekemiseen, että kaikkeen siihen liittyvään oheistoimintaan kuten, varusteiden huoltamiseen, spekuloimiseen, ja hankkimiseen. Jos terve harrastaa on vakio ja mahdollisuus todelliseen toimintaan on vähäinen, korvautuu todellinen toiminta oheistoiminnalla (josta tulee näin ollen sijaistoimintaa). Esimerkiksi ostamalla jotain uutta tavaraa saavuttaa internet-aikana niiiiiiiin helposti harrastuksen liittyvän nautinnon joka korvaa todellisen toiminnan puutetta. Ostan, olen siis harrastamassa, vaikka olenkin toimistossa.  

Tähän liittyy vaara, että häntä alkaa heiluttaa koiraa ja materia saa harrastamisessa isomman roolin kuin itse toiminta. Tavaraa alkaa olla kaapit täynnä, mutta aikaa niiden käyttämiseen ei edelleenkään ole. Jos tässä tilanteessa on saavuttanut onnen niin sitten kaikki lienee hyvin. Mikä tekee onnelliseksi ei voi olla kauhean väärin. Mutta jos jatkuvasti on edelleen olo että jokin tarve ei tyydyty kannattaisi ehkä viimeistään pysähtyä miettimään niitä prioriteetteja. Helposti voin todeta itsekin sortuneeni tavaroiden hankkimiseen harrastamisen korvikkeena. Paljonkin. Todella paljon. Turha siis yrittää lukea tätä moralisointina ja syytön muutenkin heittäköön ensimmäisen kiven.

Tänä talvena on voinut todeta kuinka kierre kääntyy onneksi myös toisin päin. Kun on ollut mahdollisuus harrastaa, ja samalla taloudellisesta tilanteesta johtuen on joutunut todella miettimään mitä hankkii, on huomannut, että ne vanhat varusteet ovatkin ihan hyvät ja toimivat. Tarve uudelle onkin ollut pitkälti itse luotua harhaa ja itseasiassa kaapeissa on jo nyt tavaraa jota ei tarvitse. Samalla todelliset tarpeet ovat kirkastuneet ja jos on jotain hankkinut on tiennyt sitä tarvitsevansa ja todella haluavansa, jolloin uutta tavaraa arvostaa enemmän. Vaikka sitä yhtä uutta jääruuvia...:)

Saattaa kuullostaa naivilta ja itsestäänselvältä, mutta itselle ylläoleva on ollut onnellinen asia havaita ja kokea. Sitä ei siis voitane pitää ihan turhana.

Sinänsä, jos talouden taantumasta pitää jotain hyvää hakea niin se pakottaa väkisinkin miettimään kulutustaan ja omia valintoja noin yleisemminkin. Se ei ole huono asia. On tietysti myös helppo sortua jälkiviisauteen. Nykyisessä tilanteessa monet hankinnat ja valinnat, vaikka vaan viime vuoden aikana, tuntuvat aika järjettömiltä. Pakko myöntää. 

No, mikä ei tapa, vahvistaa, ei auta itku markkinoilla, ja kasa muita latteita kansanviisauksia. En jatka tästä aiheesta enempää vaan lähden voitelemaan suksia. Tänään mäen kautta luolalle. 

Salakalliolla taas

Viikko vierähti, tuuli kääntyi pohjoiseen ja kelit paranivat. Loppuviikosta oli jo kunnolla pakkasta. Viikon aikana tuli käytyä kolme kertaa mäessä, kaksi kertaa luolalla ja kerran Tapanilassa kiipeämässä ja tänään taas ulkona hakuissa roikkumassa. Ei nyt ihan huono saldo ottaen huomioon että ma-ke satoi vettä.

Taina on ollut viikonlopun Oulussa, mutta äidin ja isän suosiollisella avustuksella pääsin tänään kiipeämään. Kiitokset vaan vielä lastenhoitoavusta! Salakallio oli säilynyt sääterrorismista varsin vähäisin vaurioin. Osittain jäätä oli jopa enemmän kuin viikko sitten. Erityisesti iso verho, joka valuu keskeltä kalliota oli kasvanut ja maakontaktista puuttuu n. kolme-neljä metriä. Jos kelit pysyy, niin jäätä on helmikuussa jo  maasta asti kiivettäväksi. Jo nyt olisi mahdollisuus yrittää sen takana kalliolla menevää pultattua mixtalinjaa joka päättyy komeasti kyseisen verhon kautta toppaamiseen. Kallio-osuus juuri ennen verholle siirtymistä on vaan aika tymäkän oloinen onsight-yritykseen, mutta ei siihen kehtaa oikein yläköyttäkään virittää. Eikä negatiivisuuden ja verhon takia edes pystykään.

Jääränni oli taas ihan erilainen kuin aiemmin. Se oli ilmeisesti kutistunut ja kasvanut uudelleen ja linja meni nyt rännin vasempaa reunaa pitkin. Oli aikamoista puikkohässäkkää. Ei tosin ihan niin pahaa kuin silloin ekalla liidausyrityksellä. Puikkoja sai siivota nytkin, mutta alta löytyi aika hyvä ruuvipaikkoja. Tosin ruuveja meni nyt kaksi vähemmän kuin viimeksi. Vettä valui kuin suihkussa ja kastuihan siinä. Vasen käsi oli kainaloon asti märkänä jo toisen ruuvin kohdalla. Hauska liidi silti! Kuvassa Janne B. puskee kakkosena kohti reitin loppuylitystä ja nelosen kalliomuuvia ständille. 

Mixtaprojektista oli jäät kadonneet kokonaan. Valtteri oli sitä mieltä, että parempi vaan kun ei ole jäätä haittaamassa suoritusta ja klippasi pienessä krapula(?)uhossa yläköydellä jo jatkotkin paikoilleen. Se suoritus vei kuitenkin voimat jo siinä määrin, että varsinaiseen liidiin ei löytynyt paukkuja. Kova veto silti. Erityisesti kun loppu on nyt yhtä pitkien liikkeiden sarjaa.  Mun sekvenssit yläosalle meni ihan uusiksi jään puuttumisen takia eikä liidiin olisi ollut mahdollisuuksia. Odotellaan siis jäitä.

Varusteista:

- Uudet BD:n ruuvit on todella hyviä. Paljon parempia kuin Simondit tai vanhat BD:t. Uppoavat aivan käsittämättömän hyvin. Ja alkavat puremaan puolella kierroksella.

- Yksi Simondin ruuvi hajosi. Veivi jäi käteen, tai siis lensi putouksen pohjalle... Pitää yrittää puhua Camusta BD tilalle.

- Swingi tuntuu nyt tosissaan löytyneen. Oikeassa kädessä toimii jo väsyneenäkin. Outoa miten vaatii voimaa ja kestävyyttä lyödä rennosti.

- Fusionien kahvoihin pitäisi jo vihdoin muistaa laittaa ruuvilukitetta.

- Kaikki sulkkarit pitäisi muistaa öljytä.

Nyt saunaan!

Säät koettelee...

Hermot meinaa mennä. Kolmen viikon pakkasjakso nollataan kahdessa päivässä. Lumet hävisi, kallioleikkausten jäät hupenee silmissä, maassa ei roudasta tietoakaan ja vettä 15 cm kituvien rantajäiden päällä. Jotenkin hämmentävää millä voimalla matalapaineet nykyisin vyöryvät Etelä-Suomeen. Onhan suojasäitä aina ollut, mutta nykytalven "suojasää" on +6c, vesisade ja 15m/s tuuli länsilounaasta. Aika murhaavaa talvisille elementeille. Suurin syy näkyy varmasti kuvassa. Merivesi on rannikolle asti todella lämmintä. Siitä on ilmamassan hyvä kerätä, yli pyyhkäistessään, lämpöä kosteutta ja voimaa tuuleen. Tänään oli paikallislehdessä myös hyvä kuva muutamasta jäätalvesta Itämerellä. Vuonna 1987 Selkä- ja Perämeri sekä Suomenlahti oli jäässä Ahvenanmaata myöten. Vielä 1994 koko Suomenlahti oli jäässä (muistan Merisotakoulun suksisulkeiset Suomenlinnan edustalla...). Tänä talvena ainoastaan Perämeren pohjukka on jäässä ja Suomenlahti auki Pietarin edustaa myöten. Rannikolla ei vaan voi olla yhtäjaksoista talvea jos meri ei jäädy. Kun tuuletkin ovat voimistuneet niin vähääkään voimakkaampi lännen-etelän puoleinen ilmavirtaus tarkoittaa automaattisesti +4-6c lämpöä. Yritä nyt sitten tässä harrastaa talvilajeja.

Hienoa olisi asua vielä joskus paikassa jossa on oikea talvi eikä lumien tultua tarvisi hei ruveta pelkäämään tuulen kääntymistä tai seuraavaa matalapainetta. Aika pohjoiseen saa vain jo Suomenniemellä mennä. Kajaani-Rovaniemi linja taitaa muodostaa etelärajan kunnon talvelle. 

Sankarijäätä

Keli oli tukevasti plussalla aamulla 9:15 kun Ile hurautti Golfilla pihaan. Kamat sujahti Defenderiin ja matka jatkui shsh-kalliota kohti. Kivi on pakkasissa kerännyt itsensä sen verran kylmyyttä että kaikki kalliot olivat aamulla hienon kuuran peitossa. Kohde on onneksi myös sen verran sisämaassa että vaikutus on ainakin se yksi miinusaste Porvooseen  ja kaksi miinusastetta Helsinkiin verrattuna. Plussalla oltiin kuitenkin sielläkin. Jääränni, joka viikko sitten oli kuin kristallikruunussa olisi kiivennyt oli täyttynyt ja vankistunut juuri sopivasti ja päästiin viemään mixtaprojektiin yläköysi liidaamalla. Kauden eka liidi etelässä. Reitti on aika samantapainen kuin Oikea Suora Nuuksiossa, sillä erolla että alkutömpyrä on matalampi, pystysuora osuus kaksinkertainen ja sisäkulma ahtaampi. Kun vesi valuu ahtaassa kalliorännissä se muodostaa aika mielenkiintoisia muotoja seiniin. Pahin avatgarde oli, kuten edellä totesin, onneksi kuitenkin helpottanut ja nyt ruuvinpaikat oli selkeät. Reitissä on kyllä tosi hienoja muuveja ahtaissa paikoissa.

Mixtaprojektissa Ilellä alkaa olla liikkeet kohdillaan ja veikkaan, että pienen hakkukestävyystreenijakson jälkeen reitti menisi putkeen. Jos se myös sitten muistaisi ne muuvit...:) Muutenkin Ilen hakkukiipeäminen on kyllä kokemukseen nähden aika vakuuttavaa. Olikohan tämänpäiväinen Ilen kuudes kerta hakuilla ikinä... Mulla on reitin liikkeet tällä toistomäärällä aikalailla selkäytimessä ja varsinkin toinen veto oli tänään tosissaan uskoa antava liidin yrittämisen suhteen. Kyllä se tänä talvena saattaa mennä. Jatketaan katossa roikkumista. On se auttanut muitakin...:)

Noin yleisesti oli aika vahva päivä. Fusionit alkaa istua käsiin todella hyvin. Myös puhtaalla jäällä. Jääkin toki auttoi. Nyt oli sitä ns. "sankarijäätä". Sitkeää ja pitävää. Lopussa tosin kyllä taas huomasi että kun kädet väsyy ja ei enää jaksa lyödä ranteella, eikä osu oikeisiin kohtiin niin pomppimikseksi se swingi menee. Kehitystä on silti selkeästi tapahtunut. Pitää varmaan kohta taas lähteä Korouomaan ottamaan turpiin kunnolla ettei luule jo osaavansa jotain. 

Muutenkin saattaa olla tarpeen. Ulkona sataa VETTÄ. Voi h***etti sentään. Tässäkö se taas oli? 

Suojakeliä

Huomaan jääneeni koukkuun sääennusteisiin. Olen aina harrastusten takia seurannut säätä ja ennusteita aika aktiivisesti, mutta nykyään seuraaminen on jo aikalailla riippuvuusasteella. Viimeisten talvien aikana omalla mielialalla ja säällä on ollut aika korkea korrelaatio. Pakkasta ja lunta, elämä hymyilee. Plussaa ja vettä, ahistaa. Nyt vuodenvaihteen aikaan on ollut mahtavaa aina avata pidemmän ajan ennustesivu, kun pakkanen on vaan jatkunut. On voinut olla varma, että jäätä ja lunta riittää. Nyt kun pakkasiin tuli tauko,  niin olen tsekannut sivustoja noin tunnin välein josko ennusteet olisi päivittyneet ja pakkanen palaamassa. Ja mieliala on heilunut samassa tahdissa ennusteiden muutosten kanssa. Aamulla kun kännykkä on herättänyt niin lataan samantien kännykän kautta Ilmatieteenlaitoksen ennustesivun esiin. Ja samoin illalla viimeisenä tulee katsottua ennusteet. Säästä murehtiminen on sinänsä hölmöä, kun siihen aika vähän vissiin voi vaikuttaa, mutta minkäs teet. No, nyt taas hymyilyttää... Kunhan tiistaihin asti selvitään.

Säälinkkejä joita seuraan:

http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html?place=Porvoo

http://www.foreca.fi/Suomi/tasmasaa/Porvoo

http://www.accuweather.com/world-forecast-15day.asp?partner=apple&traveler=0&locCode=EUR|FI|FI002|PORVOO&met

http://weather.unisys.com/gfsx/9panel/gfsx_500p_9panel_eur.html

Puuteria ja katossa roikkumista

Jos kerran olen kutsunut kahdeksalta kiipeilemään starttaamista alppilähdöksi niin samoilla vapausasteilla tänään oli puuteripäivä. Kokonniemeen oli illan aikana satanut se reilu 5cm uutta lunta, joka päivän tykkilumen kanssa sai aikaan mukavan pehmeän rinteen. Kävin poikien iltapalan jälkeen hyödyntämässä aukiolon viimeisen tehotunnin. Kuten eilenkin. Jonoja ei taas yhtään ja ihan putkeen sai painaa menemään. Innostuin myös pehmeessä trendikkäästi leikkimään ja laskin eturinteen feikkinä alas. Alkaa tellutuntuma olemaan aika hyvä. Siltä siis ainakin tuntuu ja yhtään en tiedä miltä se näyttää.

Ja samoin kuten eilen, menin suoraan rinteestä luolalle hakkuloimaan. Laitettiin Valtterin kanssa eilen asennettuihin uusiin kattopalikoihin prikat pultin ja palikan väliin niin pysyvät paremmin paikallaan. Otin aika rauhassa, kun tuntui paikat olevan jumissa eilisestä ja arat aamun hieronnasta. Tuli siinä nyt kuitenkin jokunen figure4 taas veivattua.

Ainiin. Työ on tosiaan taas alkanut. Siitä se jatkuu johon viimeksi jäätiin. Koitan nyt pitää sen kuiten aisoissa vapaa-aikaa häiritsemästä. Mielenkiintoisia asioita sielläkin kyllä viritteillä.

Huomenna Taina lähtee taas Jyväskylään tanssia opiskelemaan ja me jäädään poikaporukassa kotiin. Käydään ehkä mäessä ja tullaan saunaan. Ei liene kauhea yllätys...:)

Viimeinen lomapäivä

Niin se loma vaan loppuu. Huomenna odottaa toimisto, palaverit, vastuut, tavoitteet, aikataulut ja muu arjen ihanuus. Kyllä siihen taas sopeutuu, mutta nämä siirtymävaiheet ovat aina pahimpia. Eritysesti tietenkin lomalta töihin palattaessa. Itsellä työ ja vapaa-aika ovat niin eri maailmoja, että muutos on aina todella iso. Viime vuosina olen kyllä huomannut vaikeuden vaihtaa myös töistä lomamoodiin. Lomasta voi tulla helposti suorittamista kun on "pakko" yrittää päästä lomatunnelmaan. Tämä loma oli kyllä ihan mainio. Suurin tekijä oli varmasti se, että ei oikeasti ollut mitään suunnitelmia. Lisäksi säät suosivat ja lumi ja pakkanen hellivät sielua. 

Viimeiset päivät on menneet rinteessä. Kokonniemessä on nyt kaikki rinteet auki ja streetti alkaa muotoutua. Jotenkin ei vaan ole mitään hinkua hyppimään ja toisaalta hyvistä tellukäännöksistä saa kauheat kicksit. Vanhenemisen merkkejäkö? Sen näkee kun talvi etenee. Mitään paineita en aio hommasta tänätalvena ottaa. Fiilispohjalta.

Rinteestä tulon jälkeen Taina ja pojat lähtivät naapurin tyttöjen kanssa leffaan ja itse suoritin miehisen loppiaisriitin ja nakkasin joulukuusen pihalle. Pellikiläinen saaristolaiskuusi oli pitänyt pintansa hyvin ja neulasia lähti yllättävän vähän. Varmaan niitä silti löytyy klassisesti lattianraoista vielä juhannuksenakin. Imuroinnin päälle kävin luolalla vääntämässä dry-tool -treenin. Koitin vähän boulderointiakin, mutta sormista huomaa että crimppaaminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle ja roikkuminen on tapahtunut lähinnä hakun kahvoista. No kauden mukaan. Keväällä voi sitten alkaa herkistellä kun kalliokausi orastaa. Suunnittelin samalla vähän lisää kattoreittejä hakkutoimintaan. 

Pitää alkaa laittamaan poikia yöpuulle, että jaksavat herätä aamulla kouluun ja päiväkotiin. Sen jälkeen voisi vielä paeta huomista vaikka voitelemalla sukset ja tekemällä muutaman otteen luolalle kellarissa olevista kakkosnelosenpätkistä. Tai sitten voisi vaan lukea ja juoda Tainan kanssa viiniä takkatulen ääressä...

 

Alppilähtö ja kanasalaattia

Aamulla mentiin. Alppilähtö on ehkä hieman liioittelua, mutta 7:50 hörähti Brittiläisen imperiumin ikoni käyntiin. Pakkasta oli reilu kymmenen astetta, eli ihan mukavasti. Oli hienoa hörppiä kahvia termosmukista samalla, kun päivä alkoi valjeta auton keulan edessä. Kiipeilyyn ei ollut paljoa aikaa, joten ennakkoluulottomasti lähdin onsightaamaan uutta jäälinjaa. Toisesta ruuvista oli pakko ottaa pakit kun helisevän puikkohässäkän keskeltä ei vaan erottanut seuraavaa ruuvinpaikkaa. Yläköydellä linjaa tutkiessani totesin päätöksen ihan järkeväksi. Aika herkkää olisi köyden terävässä päässä ollut. Hampaankoloissa alkaa vaan jo olla aika paljon tavaraa...

Kolmen tunnin tehokkaan toiminnan jälkeen suoritimme rivakan paluun ja kuten arvata saattaa kotiin luvattu aikataulu ei ihan pitänyt. Vielä rivakamman vaatteidenvaihdon, autoon pakkautumisen ja moottorimarssin jälkeen perhe Ala-Ketola&Nurminen soitti Teemun ja Pian ovikelloa akateemisen vartin myöhässä. Tähän syypäänä esitin Tainan vaatimuksesta nöyrän anteeksipyynnön joka kuitattiin isäntäväen toimesta heti lasillisella erinomaista Valpolicellaa. Melkein yhdeksän tuntia aikasemmin syödyn aamupalan jälkeen alkoi olla melkoinen nälkä ja Teemun erinomainen kanasalaatti tuli tarpeeseen. Kiitokset vielä mukavasta illasta!

Loma alkaa käydä vähiin. Huomenna puuhaillaan poikien kesken. Laskeminen ja uimahalli kuulostaisi hyvältä. 

Siivousta ja laskemista

Kiipeilyseuran luola on ollut aika järkyttävässä kunnossa. Mangnesiumpölyä, vaahtomuovimujua, hiekkaa ja sokerina pohjalla pikkasen homeitiöitä. Kaiken kruunaa näin talvella lämpöpuhallin joka nostaa kaiken ilmaa pyörimään. Olin luolalla tuossa yhtenä päivänä pikaisesti vääntämässä hakuilla, niin 15 minuutin kuluttua oli jo sellainen olo kurkussa kuin olisi lasivillaa poltellut. Homekoira todennäköisesti heittelisi voltteja... Ongelma on se että tilan katto vuotaa ja meillä on ollut uuden tilan haku päällä jo jonkin aikaa. Odotellessa ei kukaan ole oikein jaksanut siivota. Oltiin Valtterin kanssa tilan ehkä ahkerimpina käyttäjinä sovittu, että joululomalla siivotaan, ja tänään oli hyvä pakkaspäivä. Saatiin Teppo vielä mukaan teollisuusimurin ja peräkärryn kanssa. Pari tuntia meni, peräkärryllinen kamaa lähti ja teollisuusimurin täydeltä moskaa lattioilta. Tuskin sisäilma edelleenkään terveysnormeja täyttää, mutta ensiapuna siivous auttoi varmasti. 

Siivouksen jälkeen oli hyvä avata keuhkoja hapekkaassa Kokonniemessä Joonatanin kanssa. Joonatanilla on nyt omnipotentti vauhtivaihde päällä. Minä: "Teitkö yhtään mutkaa? Jos tosta vauhdista kaadut niin kyllä sattuu..." Joonatan: "Mutta sikshän mulla on kypärä..."

Nyt kutsuu James Bond. Eilen Villen ja Anskun kanssa nähdyn uuden Bondin jälkeen oli pakko vuokrata se edellinen muistin virkistämiseksi. Huomenna alppilähdöllä tutkimaan jäätilannetta salakalliolle ja sitten Teemulle ja Pialle syömään. Rankkaa tämä elämä....:) 

Pakkanen

Vihdoin. On se vaan mukava tunne, kun se pari senttiä lunta, joka täällä on joulunaikaa valaissut, narisee askelten alla. Pakkasta on ollut nyt pari päivää noin kymmenen astetta ja saman ennustetaan jatkuvan ja lämpötilan putoavan aina -18c. Viime talvena oli yksi päivä jolloin oli muistaakseni -7c ja siinä oli sen talven merkittävimmät pakkaset. On ollut mahtavaa käydä laskemassakin kun pakkanen puree poskia ja kipristää varpaita. Tästä täytyy nauttia niin kauan kuin voi. Selkeästi kyllä huomaa miten harvinaista pakkanen etelässä on. Ihmiset tuulettavat ja tamppaavat mattoja ja vuodevaatteita kun kerrankin on tilaisuus. Juuri eilen mietittiin päivällisvieraiden (tai siis tuttujen ei vieraiden...) kanssa, että on oltava yhteys lauhtuneiden talvien sekä luteiden, russakoiden ja muiden inhokkien uuden leviämisen kanssa. Muistaakseni pölypunkitkin vaativat 24 tuntia -18c pakkasta ennen kuin nirri lähtee. Ei ole oikein viime vuosina onnistunut...

Ja mikä parasta pakkasessa niin JÄÄTÄ syntyy kalliolle ja LUNTA rinteisiin, vaikka sitten keinotekoisestikin. Kokonniemessä saadaan varmasti kaikki rinteet ja härvelit auki tämän pakkasjakson aikana ja jäätä alkaa kallioilla olla tarpeeksi liidaamiseen tulevana viikonloppuna. Molempia aktiviteetteja on vielä hyvin aikaa harjoittaa ennen loman loppumista.

Ja muistakaa, nyt ei valiteta kylmyyttä!