Aamulla mentiin. Alppilähtö on ehkä hieman liioittelua, mutta 7:50 hörähti Brittiläisen imperiumin ikoni käyntiin. Pakkasta oli reilu kymmenen astetta, eli ihan mukavasti. Oli hienoa hörppiä kahvia termosmukista samalla, kun päivä alkoi valjeta auton keulan edessä. Kiipeilyyn ei ollut paljoa aikaa, joten ennakkoluulottomasti lähdin onsightaamaan uutta jäälinjaa. Toisesta ruuvista oli pakko ottaa pakit kun helisevän puikkohässäkän keskeltä ei vaan erottanut seuraavaa ruuvinpaikkaa. Yläköydellä linjaa tutkiessani totesin päätöksen ihan järkeväksi. Aika herkkää olisi köyden terävässä päässä ollut. Hampaankoloissa alkaa vaan jo olla aika paljon tavaraa...
Kolmen tunnin tehokkaan toiminnan jälkeen suoritimme rivakan paluun ja kuten arvata saattaa kotiin luvattu aikataulu ei ihan pitänyt. Vielä rivakamman vaatteidenvaihdon, autoon pakkautumisen ja moottorimarssin jälkeen perhe Ala-Ketola&Nurminen soitti Teemun ja Pian ovikelloa akateemisen vartin myöhässä. Tähän syypäänä esitin Tainan vaatimuksesta nöyrän anteeksipyynnön joka kuitattiin isäntäväen toimesta heti lasillisella erinomaista Valpolicellaa. Melkein yhdeksän tuntia aikasemmin syödyn aamupalan jälkeen alkoi olla melkoinen nälkä ja Teemun erinomainen kanasalaatti tuli tarpeeseen. Kiitokset vielä mukavasta illasta!
Loma alkaa käydä vähiin. Huomenna puuhaillaan poikien kesken. Laskeminen ja uimahalli kuulostaisi hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti