Aamulla siirrettiin herätyskelloa taas tuttuun tapaan, kun ulkona näytti niin harmaalta, kunnes havahduttiin siihen että ylhäällähän paistaa aurinko ja kylässä leijjuu aamu-usva. Aamutoimet menivät jo tutulla rutiinilla ja puoli kymmeneltä käveltiin Midin ala-asemalle. Ensimmäinen kabiini oli mennyt vasta 9:15 joten me oltiin ehkä sitten kolmannessa kabiinissa. Mikä oli maksimissaan puolillaan. Ylhäällä katseltiin sillalta että Rondiin on tehty jo jäljet joten sitä kohti. Samaan suuntaan oli menossa pari lokaalia ja, taas, Glen Plake. No siinä sitten yhdessä Glenin kanssa kuikuiltiin Cosmicin majan alla, että lasketaanko Rondi vai Cosmiques ja pakkohan siitä oli kuva ottaa...:)
Päätettiin sitten mennä Rondiin ensin. Lunta oli aivan älyttömästi. Alkupuoliskolla oli kuin pilven päällä olisi laskenut. Käännöksen loppua kohden aina vaan aina upposi syvemmälle kunnes ponnisti seuraavaan käännökseen, tippui sen muutaman metrin seinää alas jota tollasessa 45 asteisessa kurussa joka käännöksessä tippuu ja sama uudelleen. Puolen välin jälkeen lumi muuttui pakkautuneemmaksi mutta olleen edelleen hyvää. Myös exit-kuru oli aivan mahtava. Reitin kunnosta ehkä parhaiten kertoo se, että kun viikko sitten meillä meni pelkän exitin laskemiseen yli puoli tuntia, niin nyt koko Rond exitteineen paineltiin vähän yli kymmeneen kymmeneen minuuttiin... Ja videotakin sentään otettiin.
Rondin roikkuvan jäätikön alla ohitimme kolme aasialaisen näköistä kaveria jotka olivat isojen reppujen kanssa palailemassa jalkaisin Muletsin majalta. Homma näytti aika tuskaiselta upottavassa lumessa. Työntelimme poikkaria eteenpäin kun yhtäkkiä kuuluu aivan mieletön ryminä ja kohina. Käännymme kaikki katsomaan kun kaksi-kolmesataa metriä meidän takaa pyyhkii aivan valtavan kokoinen lumivyöry alaspäin. Ilmeisestikin serakki oli sortunut ylhäältä roikkuvalta jäätiköltä ja pyyhkinyt tullessaan koko sen osan seinästä mukaansa. Ja mahdollisesti myös ne kolme kaveria jotka ohitimme. Ensi säikähdyksestä toivuttuamme päädyimme siihen että samassa matkassa olleet paikalliset soittivat helikopterin paikalle. Vyöryn debris oli aivan valtavan kokoinen ja sen etsiminen ilman kopteria olisi mahdoton urakka. Toisaalta saattoi myös olla että vyöry meni meidän ja jalkamiesten välistä, mutta sitäkin oli mahdoton tarkistaa kun vyöryn pyyhkimän kallioharjanteen taakse ei nähnyt. Edelleenkin asia olisi helpompi tarkistaa kopterista. Kolmanneksi, vaikka kyseessä olikin ihan normaali sattuma (serakit sortuvat aina välillä) niin jotenkin mieli teki mahdollisimman nopeasti selvemmille vesille. Jatkoimme siis matkaa kuunnellen kun kopterit pörräsivät paikan yllä.
Midin väliasemalla vedimme hetken henkeä, joimme kahvit ja päädyimme lähtemään takaisin ylös. Ylhäällä kävimme terassilta tarkistamassa mistä vyöry oli lähtenyt ja se tosiaan oli serakin sortuma. Tämä helpotti siinä mielessä että Rondissa lumi oli tuntunut tosi vakaalta ja koska kyseessä ei ollut mikään irronnut lumilaatta tunne oli varmaan aika oikea. Päätimme käydä laskemassa Cosmiquesin koskapa sitä ei kumpikaan ollut aikaisemmin laskenut ja nyt olivat olosuhteet kohillaan. Myös poikkari menisi nyt ripeästi kun siellä olisi jäljet valmiina.
Lasku oli hauska. Lumi oli jälleen loistavaa ja matka väliasemalle meni nopeasti. Noin yleisesti Cosmiquesista on todettava se että aika oikeaan ollaan osuttu kun on aina valittu Rondi sen sen sijaan. Laskuna se ei ole Rondin tasoinen. Se on oikeastaan vain vähän leveämpi ja pidempi Rondin exit-kuru. Molemmissa vähän hämmästyttää niiden maine kun molemmat on loppujen lopuksi aika leppoisia. No eihän mikään ole leppoisa jos oikein huonot käy ja sattuisi vyörymään kurun mukana pohjille. Toisaalta niin voi käydä melken missä vaan jos kerran oikein huonosti pitää käydä. Vaikka Ylläksellä.
Summa summarum: laskullisesti varmaan yksi parhaista päivistä ever. Huomenna otetaan viimeinen päivä iisisti ja mennään varmaan iltapäivästä kiipeilemään kallioille kun aurinkoakin on luvattu.
