Viileä syksy sai laskuhalut heräämään tavallistakin aikasemmin ja sitä ei yhtään helpotanut pohjoisen poikien puuterin pöllyttely Lyngenissä syyskuun lopulla. Niihin aikoihin lyötiin Pikkiksen kanssa kiinni reissu marraskuun alkuun samalle suunnalle ja kaiken syksyhässäkän keskellä pidettiin sovitusta kynsin hampain kiinni.Niin sitä sitten oltiin keskiviikkona 5.11. autossa matkalla pohjoiseen. Ensin oli tarkoitus ajaa suorilla perille mutta Panu sai taottua järkeä päähän ja houkuteltua tekemään mutkan Rovaniemen kautta ja nukkumaan sängyssä ja syömään aamupuurot sisätiloissa. Samalla päivitettiin vähän lumitilannetta kartan kanssa Panun ja Miian parin viikon takaisen reissun perusteella. Aamulla lähdettiin porvarilliseen hämärään jatkamaan matkaa ja suhautettiin Karesuvannon Nesteen munkkikahvien kautta perille.
Päätepisteeksi oli valikoitunut Ellendalenin laakso Ja pienen suunnistamisen ja Pikkiksen Skodan maasto-ominaisuuksien varsin perinpohjaisen testaamisen (LRE:n opeilla toim. huom.) jälkeen oltiin monot jalassa ja täyspakkaukset selässä pujottelemassa tunturikoivikkoa ylöspäin. Tavoittena oli lumiraja jonne saavuttiinkin reilun parin tunnin jotoksen jälkeen hämärässä. Pystytettiin teltta ison kiven suojaan joen törmälle, levitettiin makuualustat ja -pussit sisälle ja ruvettiin syömään. Ei ollut pöllömpää istua tähtitaivaan alla vuorten sylissä kuuntelemassa hiljaisuutta, tai no mitä tuli nyt vähän löyhytteli ja joki kohisi. Ruuan jälkeen alkoi tulla vilu ja kömmittiin telttaan missä alkoi tulla uni ja kahdeksan aikaan kuului vain kuorsaus.
Illalla oltiin bongattu komea kuru Imagáisin luoteisseinältä ja sinne suunnistettiin skinit alla heti aamupalan jälkeen. Olosuhteet olivat mukavan stabiilit ja eteneminen helppoa (lue=lumi oli kaikkea paitsi puuteria). Kurukin meni mukavasti raudoilla frontpointtaamalla ja hakulla vähän tukiessa. Onneksi oli kantit viilattu kotona... Huipulla käytiin aivan helevetinmoisessa viimassa lähettämässä "kaikki kunnossa" tekstarit kotiin, kun teltalla ei yhteys toiminut ja sitten iskettiin laskun kimppuun. Siitä se homma jatkui mihin keväällä jäätiin eli jyrkkään kuruun. Mukava oli olla suksilla ja harvoin sitä pääsee kauden ekaa käännöstä tekemään 40 asteisella jäällä... Pikkikselle iso peukku suorituksesta.
Varovastikaan laskien ei alasmenoon koskaan kovin kauaa kulu ja pian oltiinkin taas teltalla syömässä. Ilta alkoi hämärtämään ja makuupussi houkutelemaan ja tehtiin varmaan jonkin sortin ennätys kun molemmilla oli jo viiden aikaan kansi kiinni ja kuulemiin. Puoleltaöin herättiin ja syötiin vähän iltapalaa ja taas unta kuulaan seitsemään asti. Leppoisat 13 tunnin yöunet. No lomallahan pitää levätä.
Seuraavana aamuna valittiin laakson toinen eli Lakselvtindanen puoli. Skinnailtiin maisemista nauttien laakson perälle noin reiluun 1100m korkeuteen. Nousun aikana olin fiilistellyt Sfinxenin länsiseinällä olevaa kurua joka alkoi houkuttelemaan. Sinne kun pääsisi meidän highpointista pienellä poikkarilla ja Sfinxenin harjannetta parisataa metriä vertikaalia könyämällä. Pikkiksen uudet randomonot hinkkasivat sääriä siihen malliin, että kaveri päätti sujutella tarkkailemaan tilannetta alhaalta. Meikäläinen löi sukset reppuun ja alkoi köpötellä harjannetta ylös. Kuru lähti vasta ihan huipputöppyrän alta ja lopussa harjanne alkoi olla melkoista veitsenterää. Tuulikin löyhytteli taas siihen malliin ettei auttanut muu kuin ottaa hakku ja neliveto käyttöön. Lopulta pääsin kurun päälle ja se olikin ihan klassinen tapaus eli yhtään et ylhäältä nähnyt mihin lasku vei. Onneksi oli kamerassa kuva kurusta ja siitä sai vähän osviittaa muistin tueksi. Keskellä muistin olevan selkeän kapean kruksin, mutta ylhäältä tai kuvasta ei nähnyt oliko se laskettavissa. Löin sukset jalkaan ja lumen tsekattuani lähdin alaspäin. Kapeikko paljastui 4m jääputoukseksi johon johti ilkeän näköinen jääsuppilo. Laskeutuminen ei yhtään kiinnostanut varsinkin kun hämärä alkoi jo puskea päälle eli ei auttanut muu kuin kaivaa taas kamera esiin ja miettiä vaihtoehtoista reittiä. Se löytyikin ja pääsin pudottautumaan takaisin kuruun putouksen alla. Loppulasku menikin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja yhytin Pikkiksen laakson pohjalta untuvakerrastossa. Lähdettiin taas syömään ja viimeisen illan viettoon teltalle.
Aamulla lyötiin rojut kasaan, yritettiin tunkea ne takaisin reppuihin, onnistuttiin lopulta, laskettiin lumirajaan ja könyttiin takaisin autolle. Kamat autoon ja nokka kohti Rolloa. Oltiin edellisenä iltana Sfinxenin harjanteelta tilattu liput Rovaniemi-Helsinki autojunaan ja aikataulu puski päälle. Oltiin perillä kuuden aikaan ja käytiin panulla ja Miialla pikasuihkussa. Teki kyllä taas aika hyvää viiden päivän taon jälkeen. Sitten ajettiin lunastamaan junaliput, Rossoon pitsalle ja kaljalle ja auto junaan.
Maanantaiaamuna suoraan junasta kamat toimistolle ja takaisin sorvin ääreen muistelemaan onnistunutta reissua. Taaskaan ei Norjassa satanut, saatiin hienoja laskuja ja raitista ilmaa ja olla vuorilla. Ei sitä voi enempää reissulta toivoa.
Fat Boys Skiing Club testaamassa Karesuvannon Nesteen munkkeja
Pikkiksen kauden ekat käännökset. Hienoa miten jäinen jyrkkä pakottaa laskemaan oikein...:)
Pikkis alempana Imagáisin kurussa.
Toisen päivän aamu leirissä. Taustalla ensimmäisen päivän lasku.
Toisen päivän skinnailua. Kyllä kelpaa.
Allekirjoittaneen toisen päivän lasku oli huipun alta skiers right:istä lähtevä kuru.
Team Ahma
Poiskin jouduttiin valitettavasti lähtemään...
