keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuoden viimeiset


Vuoden vaihteen kunniaksi lähdettiin taas aamulla kiipeämään. Omalta osalta homma meinasi tosin mennä ihan poskelleen, kun jouduin sitten hoitamaan yhden työasian puhelinneuvotteluna heti alkuun. Pari tuntia siinä meni kaikkine säätöineen ja diskuteerauksineen. V-käyrä oli lopussa aika korkealla, kun samalla aikaa kaverit pisteli menemään aamuisessa auringonpaisteessa... No homma tuli selväksi ja jäihän sitä päivää jäljelle vielä itsellekin. En kyllä laske tätä lomapäiväksi. Ainiin, ei mennyt projekti liidaamalla tänä vuonna. En edes yrittänyt. Ei olisi ollut realistisia mahdollisuuksia, muuhun kun itsensä satuttamiseen. Täytyy siis jatkaa työstämistä ensi vuonna uudestaan.

Valtteri kävi äsken syömässä ja nyt vietetään vanhan vuoden viimeiset hetket ihan perheen kesken. Lähdetään tästä saunaan. Kaupungilla paukkuu jo aika iloisesti. 

Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!

tiistai 30. joulukuuta 2008

Lomailua


Erinomainen lomapäivä. Jotenkin käsittämätöntä miten sitä arkena jaksaa viikot 5-6 tunnin yöunilla mutta lomalla tuntuu ettei 10 tuntiakaan riitä. Koko perhe oli ihan taju kankaalla aamu kymmeneen asti. Siinä pari tuntia aamupalaa ja lehtien lukua ja sitten mietittiin mitä siteä tekisi. Tainalla oli selkeä "käpykyläahdistus" ja hinku suureen maailmaan, Helsingin metropoliin. Mulla ja Joonatanilla oli hinku mäkeen ja Juliuksella uimaan. Helsinki ei kiinnostanut yhtään. Kyllä siellä ehtii taas laahustaa kun loma loppuu. 

Päädyttiin sitten siihen, että Taina lähti Helsinkiin ja me pojat ensin mäkeen ja sitten uimaan. Juliukselle kyseessä oli ensimmäinen kerta suksilla. Alku meni maanitellessa ja lievää pakottamista käyttäen ja lopussa isä väsähti ennen poikaa, kun olisi pitänyt laskea jatkuvasti "vielä yksi mäki". Joonatanilla oli mäessä pari koulukaveria, joiden kanssa se suhasi menemään ja joille sen piti sitten näyttää kaikki temput hypyistä takaperin laskuun. 

Välillä käytiin kotona syömässä ja käveltiin uimahalliin. Täytyy kyllä sanoa, että Porvooseen muuton jälkeen olen alkanut hiukan ymmärtää sosialidemokratiaa. Se mikä Espoossa näkyi lähinnä korkeana veroprosenttina näkyy täällä ihan oikeina käytettävinä palveluina. Terveyskeskukseen pääsee omalääkärille heti kun haluaa, kouluihin, päiväkoteihin ja niiden oheistoimintaan panostetaan, kirjasto on uusi ja uimahalli on kuin kylpylä (paitsi että siistimpi, vähemmän väkeä ja kunnon uintiradat). Jotenkin tuntuu, että palveluja on asukkaisiin nähden ihan erilailla kuin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että kunnallisvero-% nousee nyt uuden vuoden kunniaksi 0,75%-yksikköä, mutta ainakin meikäläinen maksaa ihan mielellään kun sitä vastaan oikeasti saakin jotain.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Aamulla lähdetään sen kunniaksi taas kiipeämään.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Mixtaa


Salakalliolla kiipeämässä Ilen kanssa koko päivän. Oli vähän turhaa intoa kun tuli 50km extraa unohtuneiden kenkien takia... Projekti meni nyt puhtaasti yläköydellä. Kai sitä pitää oikeasti kohta koittaa liidata. Tänään ei tuntunut siltä. Pulttaus on tosi turvallinen vaikka pari klippausta onkin aika perhanan herkkiä. Sitä on vissiin sitten vanha kun pelottaa. Toisaalta, kun hakuilla ja raudoilla sitä putoaa aina aika sattumanvaraisessa asennossa, niin se ei vaan houkuttele. Lisää metrejä niin kyllä se varmuus kasvaa. Tai sitten pitää pudota liidistä pari kertaa niin tottuu... Positiivista oli myös se että sai Fusionit puremaan reittien loppujäällä vaikka kädet oli aika pumpissa. Ehkä se svingi sieltä löytyy.

Tuli myös todettua että väärän mallisilla hakun terillä ei vaan voi kiivetä. Mun Ilelle myymissä vanhoissa Anacondissa oli kärki kulunut aika slouppaavaksi ja Ile ei saanut niitä pitämään yhtään. Oli vähän turhan karu mixtailun aloitus kaverilla... Terottelin ne terät tuossa kuntoon niin keskiviikkona on Ilellä revanssin paikka. Olis pitänyt tehdä se jo ennen myyntiä...

Ulkoilma tekee mukavan väsyneeksi. Kyllä lomailu on poikaa. 




sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Takinkääntäjä

Niinpä. Bloggailuhan oli jotain mitä en ymmärtänyt ja jota en ikinä tekisi. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Kävi niinkuin twintip-suksien kanssa. Jouduin syömään sanani. Mutta niinkuin joku jossain joskus on todennut "A man has a right to change his mind".

Sitten niitä selittelyjä, että miksi. Tuli vaan yksinkertaisesti halu kirjata ylös mitä sitä elämässään tekee ja sattuu ajattelemaan. Pääasiassa itseään varten. Jää vielä nähtäväksi jakelenko tätä osoitetta edes kellekkään. Toistaiseksi tämä saa toimia yhdistettynä harrastuslokikirjana, päiväkirjana, harjoituspäiväkirjana, muistikirjana sekä yleisenä tajunnanvirran kasvualustana. Kai se sitten on se blogin tarkoituskin...