Jäällä taas

Normisunnuntai. Herätyskellolla ylös ja ulos kiipeämään. Armahdettiin Jannen kanssa kultaseppää sen ainoana vapaapäivänä ja lähdettiin vasta yhdeksän jälkeen. Kevät kyllä lähenee. Aurinko nousee jo puoli yhdeksältä ja jo herätessä oli aivan valoisaa. Yöllä oli ollut pakkasta lähes -20c, mutta lämpötila oli vauhdikkaassa nousussa kohti kiipeilyn kannalta ihanteellista miinus viittä.

Tuttuun tapaan mentiin taas tuttuun paikkaan. Lunta oli tullut sitten viime kerran lisää ja viimeinen tienpätkä oli auraamatta. Tuli todistettua maastoauton omistamisen välttämättömyys. Aamunavaukseksi lähdin liidaamaan taas jääränniä samalla kun kultaseppä lähti virittämään yläköyttä. Verhoreitti oli aika läskissä kunnossa ja päätettiin kokeilla jos siihen saisi yläköyden muutaman ohjaavan jääruuvin avustuksella. Onnistuihan se. Rännin liidi meni jotenkin jännittämiseksi. Tiputin yhden ruuvin, vetäsin uuden BD:n ruuvin kiveen, oikeaan jalkaan iski kauhea vatkaus puolessa välissä yhdessä herkemmässä jalkaotteessa ja muuta sellaista. Ylös kuitenkin mentiin. Ja onhan se aina kivaa jälkikäteen, kun on pelottanut.

Pojat putsasi reitin kakkosina ja laskeuduttiin kokeilemaan verhoreittiä. Reitti on hieno. 15 metrinen päällekaatuva, sileä seinä jonka päällä roikkuu 8 metrinen, ylhäältä 3-4 metriä leveä puikko. Jäätä on siis aika paljon roikkumassa... Mulla on ollut jotenkin ajatuksena, että reiti on niin hieno ettei sitä pitäisi edes yläköysitellä. Toisaalta koska alun kalliopätkä on todella herkkää varsinkin juuri ennen jäälle siirtymistä, niin puhdas ground-up onsightaaminen tuntui aika hurjalta. Erityisesti, kun klippauspaikat eivät oikein selvinneet alhaalta päin katsomalla. Päätin siis unohtaa tiukan etiikan ja Will Gaddin ohjeen "aina ensin yrittää onsightata" ja sidoin itseni narun jatkoksi. Gaddin ohje alkoi kuitenkin tuntua järkevältä kun ihme kyllä napsautin pitkän dead-point kruksimuuvin sokeasti tuurilla kiinni ja pääsin punkemaan jäälle. No totuuden nimissä en olisi ikinä lähtenyt sellaista muuvia onsight-liidissä yrittämään. Jäällä sai vetää pari aika kipakkaa leuanveto-lukko-lyönti liikettä olemattomilla jalka-avuilla ennekuin sain toisen jalan takaisin kalliolle ja pääsin kuvan (kiitokset Jannelle) näyttämään lepopaikkaan. Siitä rimpuilin vielä pari muuvia mutta kädet oli jo sen verran paahtoleipää, että tulin köyteen puikkoa kuokkimasta. Kyseinen yläköysionsight oli paras yritys reitille mitä sain aikaiseksi. On siinä Gaddin ohjeessa varmasti perää. Uutta reittiä vetää aika ennakkoluulottomasti ja yleensä ilman paineita. Pitäisi vaan saada rutiinia tuohon mixtaliidaamiseen... Reitti on kyllä hieno. Kuvan kohdasta pitää kiivetä verhoa vielä pari metriä ylemmäs ja klipata viimeinen pultti juuri jään alta. Sen jälkeen siirtyä verhon alta sen päälle ja punkea kohti ankkuria. Ylös voisi vielä laittaa ruuvin jos haluaa mutta toisaalta vika pultti on hyvässä paikassa, reitti negatiivinen ja jää puikon jälkeen positiivista. Saa nähdä muuttuuko puikko kohta pilariksi. Se näyttää valuvan metrin viikossa alaspäin...

Kotona maistui taas ruoka. Käytiin Joonatanin kanssa pihalla vielä testaamassa sen uusia murtomaasuksia koulun hiihtoviikkoa varten. Hyvin näyttivät toimivan ja hauskaa oli. Se itseasissa näytti niin hauskalta, että kävin vielä itsekin poikien nukkumaanmenon jälkeen hiihtämässä kierroksen pertsaa Kokonniemessä. Kauden avaus. 

Mainio viikonloppu.