Viisi päivää Ylläksellä työreissulla. Ammatinvalinnan vähäisiä etuja harrastusten suhteen. Eilen palasin takaisin. Naama punaisena, kuten lapista palaavalla seminaarimatkaajalla kuuluu. Mulla tosin oli ihan pakkasesta ja tunturin viimasta. Yksi päivä meni vähän ohi laskemisen suhteen. Sain ensimmäisen päivän iltana Joonatanilla juuri ennen reissua olleen vatsataudin. Tyhjensin systeemin, nukuin 20h 24h aikana ja olin mäessä seuraavina kolmena päivänä täydet työtunnit. Oli huippua ja eipä töitä paljon mukavammin voisi tehdä. Tuli kyllä ilakoitua monipuolista laskua ja lumityyppiä laidasta laitaan, kunnon suurpuikka super-g kaahausta täydellisessä kunnossa olevia rinteitä pitkin, rinteen vierustoja ja Suomi-offareita korpusta pehmeeseen, metsälaskua ja parkkikikkailua. Koko kattaus. Ja ehkä noin 75% telluilla. Rovaniemen Kovapanoskin kävi launtaina skibussilla paikan päällä kyykyttämässä allekirjoittanutta. Ihan kirjaimellisestikin. Oli loistavaa kun joku katsoo virheet ja neuvoo. Ja vaikka tellulasku etelässä onkin tuntunut jo opitulta asialta, niin aika hyvin korppuinen tunturin kuve Panun perässä palauttaa maan pinnalle. Ja pistää kyykkäämään syvempään. Eilen meinasi viimeisillä laskuilla reidet krampata ja tänään ei meinannut aamulla päästä portaita alas... Vaihdettiin Panun kanssa suksiakin. En oikeastaan edes tiedä miksi. Molemmat tykkäsivät omistaan enemmän ja silti lähti toisen sukset matkaan. No nyt mulla on Made'n AK:t Linkeneillä. Ainakin toistaiseks. Panu räpsäsi myös aika mainion kuvan meikäläisestä, jonka häpeilemättä liitin oheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti