Pieni pala taivasta

Panu joskus sanoi, että kyllä sen sitten tietää kun kohdalle osuus ns. täydellinen telemark-lasku. Tänään tais sellainenkin ihme tapahtua. Rupesin epäilemään sen suuntaista, kun käännösten lopussa alkoi melkeen itkettämään. Tuli sellainen omituinen zen jossa liikkeen energia katoaa ja sitä on vaan käännöksissä "sisällä", täysin vaivattomasti, ilman mitään aktiivista tekemistä. Koko kroppa vaan napsahtaa kohilleen. Tuntuu, että käännöksissä voisi olla loputtomiin. Ihan surffifiilis. En mä sitä oikein paremmin osaa kuvata. Hövelijumala arpoi vielä ipodista huippukappaleita koko laskemisen ajan ja tossa laskussa tietenkin soi Alice in Chainsin Nutshell. Niin ja olin ihan selvinpäin, jos joku rupesi epäilemään.