Taas on pari viikkoa vierähtänyt blogipäivityksestä ja paljon on taas viikkoihin aktiviteettia mahtunut. Toissaviikonloppu meni ulkokiipeilyn puolesta ohi kun järjestettiin kiipeilyseuran perinteinen Gekko-boulder -kisa ja pikkujoulut. Pikkujoulut olivat siis joko vähän myöhässä tai reilusti ajoissa. Saunominen loppui joskus viiden aikaan aamulla ja kädet oli hellinä bouldervääntämisestä eli sunnuntai meni nukkuessa ja nestettä nauttiessa. Tai no tuli sitä mäessä käytyä happea ottamassa.
Mäessä on muutenkin tullut käytyä siihen tahtiin ettei sitä enää oikeen noteeraa mitenkään erikoisena tapahtumana. Reilu pari kymmentä kertaa ekan aukiolokuukauden aikana. On se vaan hämmentävää kuinka laskemisesta jaksaa lämmetä. Siihen ei vaan kyllästy. Nyt varsinkin kun mäki on ollut aivan loistavassa kunnossa. Kova mutta ei jäinen. Pehmeä mutta ei pettävä. Streettikin on Kokonniemessä saatu johonkin kuntoon mutta selkeästi näkee että se viimeinen into ja osaaminen henkilökunnalta puuttuu. Hyppyri kun ei ole vaan mikä tahansa lumikasa.
Väliviikonlopun jälkeen hinku ulos kiipeemään oli kova ja sitä ei mitenkään helpottanut Alpinist 29:n tipahtaminen postiluukusta viime viikolla. Jääkiipeily oli teemana. Joku muukin on kyllä ollut kiipeämässä ja neitseellinen jää on julkisissa paikoissa ainakin peruslinjoilla mennyttä. Ruuvinjälkiä ei kyllä juurikaan näy...
Julkisissakin paikoissa saa kyllä tuoreita linjoja kun vähän seikkailee, minkä seurauksena tuli viikonloppuna otettua aika sähäkät lennot ykkösen camalottiin kun rapakivi petti viimeisissä muuveissa hakun alta muka-pommista-placementista niin ettei kissaa ehtinyt sanoa. Piissi ei ollut ihan ideaali mutta vieressä ollut jäähaka otti onneksi osan iskusta. Ja joustavaa puoliköyttä oli hyvin ulkona. Se oli eka kerta kun allekirjoittanut tippuu luonnolliseen kamaan hakkujen ja rautojen kanssa. Ruuviin en edelleenkään ole pudonnut ja uskon pärjääväni mainiosti ilman kyseistä kokemusta.
Tänään käytiin Ilen kanssa pikavisiitillä Nuuksiossa töiden jälkeen. Sen verran oli enemmän betaa siitä Keskireitin alusta viime kerralta että sain sen nyt tehtyä. Ja ihan ilman episodeja ei tälläkään kertaa päästy. Tokassa varmistuksessa ihmettelin kun nollan Mastercam ei asettunut millään halkeamaan. Lähempi tarkastelu osoitti että jousen stoppari on murtunut yhdestä leuasta (Kts kuva). Koko leuka pitäisi olla koneistettu yhdestä palasta joten tollanen murtuma on vähän kuumottava varsinkin kun stopparin murtuman jälkeen leuat eivät enää pidä yhtään. Tarkemmin mietittynä toi rakenne on aika arka koska varsinkin vähän sokkona kamoja tulee usein survottua aika kovakouraisestikin paikoilleen ja toi stoppari on ekana ottamassa iskuja vastaan. Pistin mailia Metoliukselle ja tuo kyseinen kappale lähtee varmasti sinne takaisin. Katsotaan miten homma etenee.
Nuuksiosta vielä. Oikean suoran ylös on muodostumassa toinen pilari. Jos se saisi valua rauhassa niin se liittyy alaosaan niin että muodostuu yhtäjaksoinen pystysuora linja alhaalta ylös asti. Ei voi muuta kuin toivoa että sitä ei ainakaan hakata alas. Oikea suora oli muuten aika hakatussa kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti