Jäi se Vasen Suora a.k.a. Keskireitti nykyisessä kuivassa kunnossaan sen verran mieleen kaihertamaan viime sunnuntain Nuuksion keikalta, että pakko oli palata katselemaan sitä vähän lähempää vaikka pakkasta paukkui taas aamulla lähemmäs -20c. Normaalistihan reitissä valuu alaosassa puikko tai verho jopa maahan asti ja kalliollahan tehdään korkeintaa pari ekaa muuvia jos jäälle ei heti pääse. Nyt alaosan reunan yli valuu muutama 4-5 metrinen puikko ja oikeastaan koko alaosa on kiivettävä kalliolla. Tai on siellä nyt jotain jääroiskeita koloissa. Yläosahan on sinänsä helppoa mutta hauskaa jäätä ja viimeinen pystysuora pätkä näytti olevan mukavaa puikkohässäkkää.
Alaosan varmistus ei oikein auennut alhaalta päin ja mahdollisuuksina näytti olevan oikeastaan pari potentiaalista paikkaa pienelle Mastercamille ja ohutta halkeamaa jäähaalle. Ajatuksena oli kiivetä sisäkulmaa lipalle asti josta olisi päässyt levittämään jäälle ja mahdollisesti stemmaamaan puikon ja sisäkulman väliin niin, että olisi saanut laitettua ekan ruuvin puikkojen murtumalinjan päälle. Lippa kaatuu sen verran päälle etten uskonut oman staminan riittävän ruuvin laittoon ilman stemmausta yhdellä kädellä lipan alla roikkuessa.
Lämmittelynä tuli kiivettyä Oikea Suora joka psyykkasi sopivasti tuntuen sunnuntaista tiukemmalta. Siitä sitten köydet ojennukseen ja uutta lämpöä päälle. Alku meni yllättävänkin hyvin. Hitaastihan se eteni placementteja ja varmistuspaikkoja etsiessä, mutta eteni kuitenkin. Yhtään sellasta varmistusta en saanut sisään josta olisi tiennyt että nyt pysyy, vaan kaikki oli aika puolinaisia. Oli puoliksi sisällä olevaa kiilaa, aika matalaan uponnutta jäähakaa, kiilana olevaa camua etc. Varmaan ihan perushuttua mixtrad-guruille mutta omilla harrastusmetreillä sopivan epäilyttävää. Pääsin kuitenkin suht herkästä sidepullista lyömään Fusionia jäälle lipan reunalle ja levitin jalkaa reunimmaiselle puikolle. Tiesin että se on ASETETTAVA siihen koska jää kumisi kuin kirkon kello. No siitä herkästä asetuksesta huolimatta koko helvatan puikko rojahti alas heti kun laitoin jalalle painoa. Eli se siitä stemmaamisesta. Hetken mietin vaihtoehtoja mutta homma alkoi jo pumputtamaan siihen malliin että päätin pakittaa kun kerran pakittamaan vielä pystyi. Vaihtoehtona olisi ollut yrittää kauhoa lipan yli ilman sitä ruuvia ja ottaa mahdollisesti lennot siihen auki olevaan camuun joka oli vielä mukavasti sivulla. Ja kauhoessa samalla pudottaa loputkin puikot ja tuhota yksi Helsingin seudun viidestä (heh...) jääreitistä koko loppukaudeksi. Eli seliseli. En vaan pystynyt.
Kamoja yläkautta poishakiessa tietenkin aukesi se että miten se OLISI pitänyt kiivetä mutta eihän se enää sitten ole sama juttu. Ai niin ja ne varmistukset tietenkin tuntui poisotettaessa paljon paremmilta kuin ylösmennessä... Eli ei muuta kuin nöyrin mielin lisää metrejä sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti