Talvimyräkkä

Valtterin kanssa oli sovittu, että aamulla lähdetään tsekkaamaan mixtakallion tarjonta. Keli oli komea. Lunta oli yöllä paukanut ainakin sen 15cm ja kokoajan tuli lisää. Maantiellä oli kun olisi untuvatyynyssä ajanut ja vauhti sen mukaista. Perillä loppupätkä oli yllättäen auraamatta mutta maastoauton hyvä puolihan on se, että sillä pääseen sinne minne henkilöautolla ei. Eli suomennettuna sillä pääseen kuseen, josta ei pelasta kuin korkeampi voima. Peltotiellä ei yllättäen ollut aurausmerkkejä ja kinostunut lumi jekutti kuskia tieuran paikasta oikein isolla kädellä. Ja niin sitä kohta petti penkka kuskinpuolen renkaiden alta ja oja kutsui. Päivän ensimmäinen kiipeily oli repsikan puolen ovesta ulos. Kallistuskulmat oli kohillaan. Ajateltiin vielä, että kyllä tää tästä kun vähän avitetaan ja kaivettiin mukana olleella lapiolla (viisautta) ja Sarviksen pulkalla (!) lumia alta ja ympäriltä pois. Jousitusta ylös ja eri namiskuukkeleita summanmutikassa päälle ja ylös yrittämään. Pyörät pyörähti ehkä kierroksen ja tuloksena oli että auto romahti lopullisesti ojan pohjalle ja kallistuskulma kasvoi vielä sen 10 astetta lisää. Hän oli siinä.

No maaseudulla on traktoreita, ajateltiin ja alettiin patikoimaan. Kohta löytyikin riuska neliveto-Valtra linko perässä auraushommista. Ja maalla myös autetaan. Kesken urakan kuski otti meidät koppiin ja pelastushommat kutsui. Pellolla kettinkiä lantikan perään kiinni (ja tässä vaiheessa alkoi omistajaa jo vähän kylmäämään). Hyvä että olin ehtinyt kiivetä ohjaamaan saatikka saanut moottoria tai pakkia päälle kun autoa vietiin. Viisi metriä ensin ojanpohjaa kunnes hinauskulma jyrkkeni sen verran että auto pomppasi ylös. Siinä sitä oltiin taas tiellä. Tuuria oli sen verran mukana että kolhuja kärsi vain itsetunto ja se on niihin tottunut. Valtra-kuskille sunnuntailisät käteen kiitosten kera, auto parkkiin, reput selkään ja patikkaan.

Itse kallio oli yllättävän kuiva. Kuukaudessa ei ollut tullut yhtään lisää jäätä. Aikaa ja energiaa oli kulunut ojassa sen verran paljon että mihinkään äärimmäisiin pelkotiloihin ei ollut hinkua. Liidasin perinteisen rännireitin joka oli aika vänkä. Todella kolmiulotteinen. Varmistuspaikat oli jään niukkuuden takia vähissä, mutta olemassa ja reitti oli hiton hauskaa kiipeilyä. Loppuaika pumpattiin käsivarsia yläköydellä oikean puoleisella reitillä. Niin ja viimeisenä vastoinkäymisenä repäisin Mixmaster housuihin kunnon palkeenkielen raudoilla kun kompuroin munia myöten hangessa alalouhikossa. Parsimishommia siis tiedossa.

Lopuksi subjektiivista tilastointia talven ajalta:

Käytetyin asuste: Merinovillaiset alushousut (pitkät)

Käytetyimmät kengät: BD Push tellumonot / Sorel Caribou

Käytetyin takki: Patagonia Micro Puff

Kertoo sen että keleissä ei todellakaan ole ollut valittamista.