Le grande finale: Eugster Couloir

Laskettiin tänään Ilen kanssa Eugster Couloir Aiguille du Midin pohjoisseinällä.

Niin. Mitä ihmettä voi kirjoittaa täydellisestä laskusta? Miten voisi kuvata sitä tunnetta, kun on laskenut jotain sellasta josta on salaa mielessään haaveillut, mutta uskonut ettei sitä koskaan tee? Miten kuvata sitä tunnetta kun pujottaa sauvojen lenkit käteen ja pudottautuu Midin harjanteen pohjoispuolen lumikentälle, harjanteella olevien ihmisten kohahtaessa? Tai niitä ilmavalla yläseinällä, omankin epäuskon vallassa, yksi kerrallaan tehtyjä, huolellisia käännöksiä kohti alla levittäytyvää Chamonixin kylää? Tai sitä tunnetta kun ihmiset ohi kulkevissa kabiineissa osoittelevat ja vilkuttavat? Tai sitä jännityksen lopullista helpotusta kun vihdoin Plan de Aiguillen kahvilan terassilla riisuu valjaat ja ottaa huikan olutta? Aika vaikeaa on.

Muistikuvat omistakin ajatuksista laskun alussa ovat aika hatarat. Ainoa asia jota muistan ajatelleeni käännöksiä kivien välissä tehdessäni oli Antoine Saint Exuperyn mietelause joka on meidän Porvoon kiipeilyluolan seinällä olevassa Petzl:n mainosjulisteessa: "What saves a man is to take a step. Then another step. It is always the same step, but you have to take it." Se sopi niihin käännöksiin aika hyvin.

Tämän päivän sulattamiseen menee kyllä tovi ja palaan varmasti laskun yksityiskohtiin myöhemmin. Samoin koko reissun niputtamiseen. Nyt on vaan mielessä huominen paluu kotiin ja vihdoin taas Tainan ja poikien näkeminen!